Videot

ansaitsemme parempaa demokratiaa!

Jokaisessa kunnassa ja kaupungissa tehdään jatkuvasti erilaisia päätöksiä kunnille asetettujen tehtävien puitteissa, kuten varhaiskasvatus-, koulutus-, kaupunkisuunnittelu- ja maankäyttö-, tai sote-palveluiden järjestämiseen. Kaikki nämä päätökset liittyvät asukkaisiin ja asuinympäristön viihtyvyyteen.

Lautakuntien tehtävänä on taas toteuttaa toimialalle asetettuja tehtäviä, jotka kunnan- tai kaupunginvaltuustot ovat asettaneet. Lautakunnat johtavat ja valvovat eri palveluiden tuottamista kunnissa. Lautakuntien kuuluu tuoda myös esille kuntalaisten näkemyksiä palveluja kehitettäessä. Kansalaisvaikuttamista on aina pidetty isona osana demokratiaa. Demokratia ei ole pelkästään äänioikeuden käyttämistä vaaleissa ja menettelytapaa päättäjien valitsemiseksi, vaan kansan ja enemmistön tahdon toteutumista eri asioissa.

On silti perin kummallista, että vaaleilla valitut päättäjät eivät jatka kunnollista vuoropuhelua äänestäjien ja kuntalaisten kanssa enää vaalien jälkeen. Päättävä taho irtaantuu kuntalaisista ja heidän tahdostaan hiljalleen, tässä tapauksessa siis vantaalaisista. Irtaantuminen aiheuttaa byrokratian lisääntymistä, julkisen hallinnon tehottomuuden lisääntymistä ja sen kallistumista. Kaikista pahimpana on kuitenkin päätöksenteon rajautumista pienen piirin käsiin.

Vantaalla on useita esimerkkejä siitä, kuinka julkista päätöksentekoa tapahtuu ilman vantaalaisten kuulemista. Viimeisimpänä tällaisena suurena hankkeena on Vantaan ratikka. Ottamatta tässä yhteydessä kantaa hankkeen hyödyllisyyteen tai tarpeeseen Vantaalle, tapa jolla hanketta on viety eteenpäin on ollut käsittämätön. Pelkästään hankkeen suunnitteluvaiheen hinta on massiiviset 393 miljoonaa euroa. Kuitenkaan heiltä, ketkä sen maksaisivat ja ketkä sitä käyttäisivät, eli tavallisilta vantaalaisilta asiasta ei ole kysytty mitään.

Nykyiset digitaaliset alustat mahdollistaisivat neuvoa-antavan äänestyksen järjestämisen tai edes mielipidekyselyn tekemisen eri asioissa. Mutta ei, Vantaa ei ole siihen halunnut lähteä näinkään mittavassa hankkeessa. Päätös ratikan jatkosuunnittelusta tehtiin ainoastaan valtuuston 45 henkilön enemmistöpäätöksellä joulukuussa 2019.

vantaalaisten päättäjien kaksoisroolit

Kaupunginvaltuutettu, sosiaalidemokraatti Ulla Kaukola toi esille (VS 10.3) huolensa päätöksenteon luotettavuuden ja objektiivisuuden vaarantumisesta, kun Timo Auvinen myönsi vaalirahoitusta Vantaan ratikkaa vastustaville kuntavaaliehdokkaille. Päätöksenteon luotettavuutta, tarkoitusperiä ja objektiivisuutta voidaan kuitenkin vain arvailla muutaman vantaalaisen SDP:n, Perussuomalaisten ja Kokoomuksen päättäjän osalta, kun he toimivat samanaikaisesti sekä valtuutettuina, että S-ryhmän suurimman alueosuuskaupan Hok-Elannon hallintoelimissä. Eräs SDP:n valtuutetuista vaikuttaa Vantaan kaupunkisuunnittelulautakunnassa ja rakennuslupajaostossa, eli siellä missä päätetään päivittäistavarakauppojen luvista ja sijainneista. Tilanne edistää vapaan kilpailun rajoittumista alalla, joka on muutenkin duopolisoitunut Suomessa. Valtuutettujen toiminta näyttää ulospäin kaksilla rattailla ajamiselta, jossa jää epäselväksi ajetaanko päätöksenteossa ensisijaisesti vantaalaisten etua, S-ryhmän etua vai peräti omaa ja puolueen etua?

Monien ristikkäisten ja päällekkäisten luottamustoimien ja sidonnaisuuksien tilanne vaarantaa aina puolueettomuuden, tasapuolisuuden ja avoimen päätöksenteon. Oikeusoppineiden selvä kanta on, että samat henkilöt eivät voi olla valmistelemassa, ratkaisemassa ja toimeenpanemassa asioita. Puolueiden, kuntapäättäjien ja virkamiesten täytyy itse pystyä arvioimaan ja tarkastelemaan kriittisesti omaa toimintaa. Miltä oma tekeminen näyttäytyy ulospäin? Mikä välttämättömyys on asettua ehdolle useisiin luottamustoimiin samanaikaisesti ja miksi niissä istutaan usein jopa monia kausia peräkkäin?

Henkilövaihtuvuus luottamustoimissa ja päätöksentekoelimissä
on ensiarvoisen tärkeää uudistumisen ja asioiden eteenpäin viemisen kannalta. Useimmiten ei riitä, että jäävää itsensä päätöksentekovaiheessa, koska tällöin henkilö arvioi itse omaa jääviysasemaa tilanteesta ja päätettävän asian luonteesta riippuen. Avoimen päätöksenteon ja demokratian kannalta on huolestuttavaa, jos jääviyssääntöjä ei oteta vakavasti.

Myös Liikkeen puheenjohtaja Hjallis Harkimo on tuonut poliitikkojen kaksoisroolit useasti esille. Edellä mainittu kirjoitus on luovutettu Vantaan Sanomille 10.3. Toistaiseksi kirjoitusta ei ole julkaistu painetussa lehdessä, eikä online-versiossa.

Kun keskustelemme velasta, unohdamme faktat

Vantaa on kasvanut voimakkaasti jo useita vuosia peräkkäin ja kasvun hidastumisesta ei näy merkkejä tulevaisuudessa. Kasvu aiheuttaa jatkuvaa investointitarvetta erityisesti palvelurakentamisen suhteen, mutta suunnitelmissa ovat myös esimerkiksi Vantaan ratikkahanke ja Suomirata. Hankkeet rahoitetaan lähtökohtaisesti velkarahalla ja osittaisilla valtion tai EU:n avustuksilla.

Julkisessa velkakeskustelussa on havaittavissa kuitenkin seikkoja, jotka usein ohitetaan, tai niitä ei edes huomioida. Olen törmännyt useamman kerran väitteeseen, että Vantaalla voidaan ottaa lisää velkaa, koska Vantaalla on absoluuttisesti vähemmän velkaa kuin Helsingissä ja Espoossa. Se on aivan totta, euromääräisesti meillä todellakin on vähemmän velkaa. Tämä on kuitenkin harhaanjohtavaa, sillä Vantaan kaupungin nettovarallisuus asukasta kohden on useita tuhansia euroja vähemmän, kuin verrokkikaupungeissa Espoossa tai Helsingissä.

Tilinpäätöksissä ja talousarvioissa korostetaan tyypillisesti kaupunkien suoraa velkaa. Vantaan kaupungin suora velka oli noin 860 miljoonaa euroa viime vuoden lopussa. Järkevämpää olisi tuoda selvästi esille, että Vantaan korollinen kuntakonsernivelka oli lähes 2 miljardia euroa. Aika paljon enemmän kuin suora velka. Vantaalaiset ovat kuitenkin vastuussa esimerkiksi Vantaan Energian, VAV-asuntojen ja muiden kuntakonserniyhtiöiden veloista. Yhtiöiden erilaiset palvelu- ja käyttömaksut vaikuttavat kuitenkin suoraan meidän vantaalaisten lompakkoomme. Maksujen korottaminen saattaa tapahtua lähes huomaamatta taloudellisen tilanteen heikentyessä.

Vantaata on pidetty useita vuosia kovin velkaisena kaupunkina ja se pitää yhä edelleen paikkansa tunnuslukujen valossa. Lainanhoitokate kertoo kykyä selviytyä lainapääomasta ja koroista tulorahoituksen avulla. Kuntaliiton määritelmän mukaan selviytymiskyky veloista on heikko, jos lainanhoitokate on alle 1,0. Pelkästään viiden vuoden keskiarvo on ollut Vantaalla 0,9.

Suhteellinen velkaantuneisuus kertoo kaikkien yhteenlaskettujen tuottojen riittävyyttä velkojen hoitoon. Edes kokonaisen kalenterivuoden tuotot eivät riitä kattamaan Vantaan velkoja, kun asiaa tarkastelee konsernitasolla.

Kummeksun monien istuvien valtuutettujen ja kuntavaaliehdokkaiden näkemyksiä lisävelkaantumisen puolesta, kun velkaantumisen faktat ovat kuitenkin tiedossa. Velanottoa ei pidä demonisoida, mutta vastuulliseen taloudenpitoon kuuluu selkeä suunnitelma velkojen lyhentämiseksi ennen uutta velkaa.

Vantaa ei ole onneksi ottanut niin sanottua syömävelkaa, vaan velat ovat syntyneet pääsääntöisesti investoinneista. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että velat ovat maksettava pois. Mielummin ennemmin, kuin myöhemmin. Eri keskustelu on, mikä investointi on järkevä ja kannattava missäkin taloustilanteessa ja minkälaisilla poliittisilla linjauksilla ollaan valmiita velkaantumaan.

lapset ja nuoret tarvitsevat tukea

Vallitseva korona-aika on nostanut otsikoihin lasten ja nuorten henkisen hyvinvoinnin. Lasten hyvinvointi koostuu monesta tekijästä: lapsen ominaisuuksista, lähellä olevien aikuisten hyvinvoinnista ja ympäröivästä yhteisöstä ja tilanteesta. Useiden kuormittavien tekijöiden kasautuminen lisää merkittävästi lapsen riskiä kokea henkistä ja jopa fyysistä pahoinvointia. Pahoinvointi saattaa purkautua esimerkiksi koulukiusaamisena, väkivaltana ja päihteiden käyttönä. Muuttuva ympäristö ja maailma luo myös omat haasteensa lasten ja nuorten hyvinvoinnille.

Tilastojenkin mukaan lasten psykiatrian lähetteiden määrät ovat olleet kasvussa. Se tarkoittaa kuntatasolla painetta lisätä terveys- ja sosiaalitoimialan resursseja, jotka ovat jo lähtökohtaisesti alimitoitetut niin Vantaalla kuin useissa Suomen kunnissa. Lasten ja nuorten parissa toimivien aikuisten roolia on ehdottomasti korostettava. Opettajat, lastenhoitajat, psykologit, erityisnuorisotyöntekijät ja muut ovat avainasemassa, jotta lasten ja nuorten pahoinvointiin ja oireiluun voidaan löytää syyt.

Olisi äärimmäisen tärkeää puuttua lasten ja nuorten haasteisiin jo varhaisessa vaiheessa, jotta positiiviset vaikutukset saataisiin kantamaan pitkällä tähtäimellä. Varhaisen vuorovaikutuksen tuki lähtee esimerkiksi Helsingissä ja Espoossa jo raskausajasta. Siellä on resursoitu omat terapeuttisen vauvaperhetyön tiimit, Vantaalla tämänkaltaista toimintaa ei ole ollenkaan. On tärkeää panostaa lasten ja nuorten hyvinvointiin, he ovat meille tulevaisuuden työntekijöitä, veronmaksajia ja päättäjiä.

Hallinnon koko on järjetön

Tulossa pian!